Etelänreissu 2 ja piipahdus Suomessa

T: Edellisestä blogista onkin taas kulunut jo tovi tai kaksi. Ensin matkattiin Minnan kanssa Madridiin. Kun Minna lähti keräämään graduaineistoa laivalle, matkaseuraksi minulle saapui Suomesta Emppu, Lasse, Pelle ja Teuski. Saimme Madridista alle vuokra-auton ja suuntasimme kohti reilun viikon mittaista seikkailua. Aluksi otimme suunnan kohti luoteis-Espanjaa hyvien lintupaikkojen, Monfraguen kansallispuiston ja La Serenan aroalueen kautta.

Kun oltiin Huelvan kaupungissa Espanjan lounaisnurkassa, päätettiin käydä kahvilla Portugalin puolella. Matkaa rajalle oli vain napakan kivenheiton verran eli parisenkymmenentä kilometriä. Ja kannatti käydä. Oikein maukkaat kahvit oli naapurimaankin puolella. Samalla sai ruksata listaan yhden vieraillun maan lisää. Tosin Minnan kanssa ollaan suunniteltu Portugalin vierailua muutenkin. Täältä Santiagosta pääsee Portoon helposti ja kohtalaisen edullisesti bussilla. Eikä matkakaan kestä kovin montaa tuntia.

Portugalin vierailua seuraavana aamuna suuntasimme kohti Doñanan kosteikkoaluetta. Parhaat lintupaikat löytyivät parinkymmenen kilometrin hiekkatietaipaleen takaa. Tiellä oli jonkin verran sateen tekemiä koloja, jonka vuoksi matka tuntui kolminkertaistuvan kuoppia väistellessä. Pimeän tultua lähdimme kohti Tarifan niemeä, Espanjan mantereen eteläisintä kohtaa. Tuulisessa Tarifassa kiikaroitiin Marokon suuntaan ja ihasteltiin komeita maisemia. "Etelän lämmöstä" nautittiin pipot päässä ja hanskat kädessä. Sain kännykkään puhelinoperaattorilta viestin, jossa toivotettiin tervetulleeksi Marokkoon. Saattoi olla pientä vinoilua Maroc telecomilta. Ehkä siellä olisi ollut lämpimämpää, mutta kapeimmillaan 14 kilometriä leveä Gibraltarin salmi erotti meidät Afrikan mantereesta.

Tarifan niemestä ajettiin jonkin matkaa itäänpäin briteille kuuluvalle Gibraltarin niemelle Gibraltarilla tuuli oli leppoisaa Tarifan niemen suojatessa meitä pahimmalta myräkältä. Apinoista, historiasta, tippukiviluolasta ja maisemista päästiin nauttimaan mukavassa lämmössä. Niemen kärjessä olevan majakan luota nähtiin lisäksi kaukana laivojen välissä uiva delfiiniparvi. Meidän ympärillä pyörinyt suuri turistilauma ei innostanut meitä, joten päätimme mennä kohti pohjoista.

Illaksi kerettiin vielä Fuente de Piedran järvelle, joka on yksi euroopan tärkeimmistä flamingojen pesimäpaikoista. Yövyttiin makuupusseissa aivan järven rannassa. Pelle ja Teuski nukkuivat lintujen katselua varten rakennetussa katoksessa ja me loput makuualustojen päällä taivasalla. Aamulla hieman ennen auringonnousua heräsimme vesisateeseen ja taivasalla nukkuneet siirtyivät autoon etsimään karannutta unta. Aamun valjettua jatkoimme vesisateessa matkaa kohti Sierra Nevadan vuoristoa. Matkasimme ylöspäin mutkittelevaa tietä sankan sumun tai alhaalla roikkuvien pilvien ympäröimänä. Ylöspäin mentäessä lämpötila laski ja lumi lisääntyi samaa tahtia. Parhaimmillaan tien vieressä kohosi kahden miehen mittaiset kinokset. Aurauskepitkin olivat astetta jämerämpiä, metallisia ja yli 3 metriä pitkiä. Takaisin kääntyminen pyöri jo ajatuksissa, mutta jatkoimme kuitenkin eteenpäin ja lopulta saavutimme tien pään 2500 metrin korkeudessa merenpinnasta. Näkyvyys oli edelleen heikko ja tunnelma jopa lähes aavemainen. Jalkojen alla oli valkoista lunta ja joka puolelle katsottaessa näkyi vain vaaleaa sumua. Jonkin aikaa ihmeteltyämme pilvipeite kuitenkin alkoi repeillä ja hetken päästä saimme ihailla kauniita vuoristomaisemia.

Valitettavasti meillä oli enää reilu päivä aikaa nauttia yhteisestä retkestämme, joten lähdimme jatkamaan matkaamme kohti Madridia. Viimeisenä päivänä ehdimme pyöriä vähän matkaa Madridin eteläpuolella. Lopulta kuitenkin palasimme lentokentälle, mistä yhteinen retkemme oli alkanut. Retkiseura palasi Suomeen ja itse seurasin perässä parin päivän päästä. Välissä vietin yhden yön Madridissa Davidin luona ja toisen yön Frankfurtin lähettyvillä. Kiitos vielä kaikille mukavasta retkiseurasta.

Suomessa kevät oli edennyt ja lumet olivat jo ainakin teiltä sulaneet pois. Keskiviikkona heti suuntasin Pieksämäelle esittämään opinnäytetyöni ja hoitamaan muita valmistumiseen liittyviä velvollisuuksia. Ne hoitui onneksi kaikki saman päivän aikana ja nyt odotellaan todistuksia koululta. Loppuaika Suomessa kuluikin sitten nopeasti, lähinnä kavereiden ja perheenjäsenten seurassa. Mukava oli nähdä monia tuttuja tässä välissä. Vaikka vajaa viikko niin monen ihmisen näkemiseen onkin aivan liian lyhyt aika.

Palasin Espanjaan lentämällä Tampereelta, Milanon kautta, Madridiin ja vietin jälleen yhden yön Davidin luona. Madridista matkasin tuttuun ja turvalliseen Santiagoon junalla. Yhteensä 7 tuntia kestänyt matka meni ohitse yllättävän nopeasti. Perillä Santiagossa odotti aurinkoisen Minnan lisäksi pilvinen sää. Siitä alkoi rento pääsiäisen vietto, joka loppui tänä aamuna Minnan lähtiessä kouluun.